FANDOM


Vain muutama prosentti muinaisen Egyptin väestöstä osasi lukea ja kirjoittaa - lukutaitoisia olivat lähinnä kirjurit, ylin papisto ja muu yläluokka. Tästä syystä kirjurin ammatti oli hyvin arvostettu. Kirjurin ammatti periytyi yleensä isältä pojalle niin kuin muutkin ammatit. Kirjuri Seti opettaa poikaansa Pepiä seuraavin sanoin:

Minä puhun sinulle myös muurareista. Muurari rakentaa; hän on aina ulkona tuulessa työesiliina päällään ja kädet savessa. Kaikki hänen vaatteensa ovat likaantuneet. Hänen on syötävä leipänsä pesemättömin sormin.
Talonpoika huutaa ikuisesti; hänen äänensä on voimakas kuin leijonan karjunta. Hän väsyy soiden keskellä ja on aina rääsyinen. Kun hän tulee illalla kotiinsa, hän on kuolemanväsynyt.
Kankuri on sisällä verstaassa. Hänen olonsa on kehnompi kuin synnyttävän naisen. Polvet painavat hänen vatsaansa, eikä hän saa ilmaa.
Suutarilla sujuu kovin huonosti. Hän on ikuisesti parkitusammeensa alla. Hänen elämänsä on kuin ruumiiden alla kulkemista. Kaikki, minkä hän suuhunsa pistää, maistuu nahalta.
Katso, ei ole yhtään ammattia, jossa ei joutuisi käsketyksi, paitsi kirjurin ammatissa. Siinä kirjuri itse jakaa määräyksiä. Kirjoitustaito tuottaa sinulle enemmän hyötyä kuin muut ammatit, joista olen puhunut. Jo päiväkin koulussa on hyödyllinen, ja kirjurin työ kestää ikuisesti kuin vuoret.

Kirjurit tekivät työtään risti-istuma-asennossa, papyruskäärö polvien päälle levitettynä. Ennen työn aloittamista he pirskottivat vesikupistaan yhden vesipisaran uhriksi Thotille, kirjoitustaidon jumalalle. Kynänä käytettiin ruo'on kortta, eräänlaista sivellintä, jonka toinen pää oli pureskeltu rikkinäiseksi. Ruokokyniä säilytettiin niille varatussa kotelossa. Kotelon yläpäässä oli kaksi syvennystä, joissa oli mustaa ja punaista väriainetta. Mustaa ja punaista väriä käytettiin kirjoittamisessa; maalaamisessa ja kuvien värittämisessä käytettiin muitakin värejä. Mustaa väriainetta saatiin hiilestä ja punaista okrasta.

Kirjoitustaidon jumala oli iibispäinen Djehuti, kreikkalaiselta nimeltään Thot. Kirjoitustaidon jumalatar oli Seshat, Thotin vaimo, joka oli myös mittaustaidon jumalatar. Seshatin tunnus oli viisisakarainen tähti. Thotin nimi kaiverrettiin hieroglyfein kirjurin työvälineisiin, vesikuppiin ja kynäkoteloon.

Nuoria kirjureita koulutettiin kirjurikouluissa, joka aloitettiin keskimäärin kymmenen vuoden ikäisenä lopetettiin neljätoistavuotiaana. Kirjurikouluissa kaikkia satoja hieroglyfimerkkejä ei opeteltu yksitellen niin kuin aakkosia nykyajan alaluokilla, vaan oppilaiden annettiin jäljentää vanhempien kirjurien kirjoittamia tekstejä suoraan.

Community content is available under CC-BY-SA unless otherwise noted.