Palsamoinnissa kuollut ruumis palsamoidaan eli käsitellään niin ettei se mätäne. Palsamoitu ruumis on muumio. Palsamointia on harrastettu ainakin muinaisten egyptiläisten sekä Amerikan intiaanien keskuudessa, vaikka heidän palsamointimenetelmänsä poikkesivat toisistaan huomattavasti.
Luonnunmuumiot ja muumioitumisen edellytykset[]
Ginger
60-75 % ihmisen ruumiista on vettä, ja palsamoinnin onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihmisruumiin nestettä sisältävät sisäelimet poistetaan ja ruumis kuivatetaan tämän toimenpiteen jälkeen. Ihmisruumis voi myös palsamoitua itsestään ääriolosuhteissa, kuten äärimmäisessä kuumuudessa tai kylmyydessä tai soissa, missä lahottajabakteerit eivät pysty elämään hapen vähäisen määrän vuoksi. Tällä tavoin syntynyttä muumiota kutsutaan luonnonmuumioksi.
Luonnonmuumioita on löydetty Gröönlannin jäätiköiltä ja Saharan autiomaasta. Egyptin kuuluisin luonnonmuumio on yli 5000 vuotta vanha "gingeriksi" nimetty ruumis. Muumion nimi tulee sen hiusten väristä, sillä hyvin pitkään kuolleina olleiden ruumiiden hiukset alkavat näyttää punaisilta. "Ginger" on peräisin ajalta, jolloin varsinaista palsamointitaitoa ei oltu vielä keksitty. Aikakaudelleen tyypilliseen tapaan "ginger" haudattiin polvet kasvojen eteen koukistettuina ja mukanaan hyvin niukka hautavarustus, joka koostui lähinnä muutamista saviruukuista. "Gingeriä" tutkimalla on saatu paljon tietoa esihistoriallisen ajan Egyptin väestön terveydestä ja elinolosuhteista.
Palsamointi muinaisessa Egyptissä[]
Faraonisen ajan palsamoinnin taito kehittyi huippuunsa uuden valtakunnan alkuun mennessä. Suurin osa tähän päivään saakka säilyneistä muumioista on peräisin tältä aikakaudelta. Jo keskivaltakunnan ajalta on säilynyt muutamia lähes tutkimuskelvottomaksi mädänneitä muumioita. Uuden valtakunnan jälkeen palsamoijien ammattitaito rappeutui.
Muinaiset egyptiläiset halusivat palsamoida vainajansa siitä syystä, koska egyptiläisen uskonnon mukaan täysipainoinen elämä tuonpuoleisessa oli mahdollista vain, jos ruumis oli kokonainen. Uskottiin, että jos ruumis mätäni, ihminen joutui kadotukseen. Tästä kadotuksesta käytettiin nimeä toinen kuolema. Siksi kuolemaantuomittujen rikollisten, jotka haluttiin saattaa kadotukseen, ruumiit tuhottiin polttamalla.
Yksikään egyptiläinen lähde ei kuvaile palsamoinnin yksityiskohtia, vaan suurin osa egyptiläiseen palsamointitaitoon liittyvästä tiedosta on saatu ulkopuolisista lähteistä, pääosassa Herodotokselta, kreikkalaiselta historioitsijalta, joka vieraili Egyptissä 600-luvulla e.Kr. Hänen mukaansa palsamoijat tarjosivat ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan palveluita. Ensimmäisen luokan palsamointi kesti 70 päivää, siis Sothis-kaudeksi kutsutun ajanjakson verran ja se aloitettiin poistamalla vainajan aivot nenän kautta pronssisella puikolla. Palsamoijilla oli käytössään kokoelma puikkoja, joiden pituus, käyryys ja paksuus vaihtelivat ja joita käytettiin tämän palsamointityön alueen eri vaiheissa. Lopuksi ruumiin takaraivoon porattiin pieni reikä ja kallon sisus täytettiin yrttiuutteella, jonka vaikutuksesta se, mitä aivoista oli vielä jäljellä liukeni siihen. Sen jälkeen liuos huuhdeltiin pois.
Kirjallisuutta[]
- Tyldesley, Joyce: The Mummy. Carltoon Books Limited 1999.